Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista tavoista 5: Kesäaskareet

								

ehtinyt lopettaa kukuntansa, niin ettei Kaisa ennättänyt kuulla kuin
yhden ainoan kukahduksen.
-- Ethän sinä enää kuullutkaan mitään, sanoi Anni.
-- Kuulin aivan selvään viimeisen kukahduksen, vastasi Kaisa.
-- Vai niin, sinä miekkonen pääset siis jo naimisiin tänä vuonna,
virkkoi Anni huoaten. Minulle raukalle se kukkui lukemattomia kertoja.
-- Eihän sen kukunta taida mitään merkitä, vaikka sitä vain niin
luullaan, vastasi Kaisa lohdutellen surevaa serkkuansa.
Ukko-Lauri, joka ei vielä sinä keväänä ollut kuullut käen kukkumista,
näki käen kotimäen rinteellä koivussa. Hän rupesi puhuttelemaan käkeä
ja lausui:



    Käköseni, kultaseni,

    vanha tuttu, ennen nähty!

    Kuku mulle, kullan kerttu,

    ilmoittele mun ikäni,

    laula vuoteni visusti:

    elänenkö, ennätänkö

    täällä vielä monta vuotta,

    vai jo kuinka kohta kuolen,

    katoon katala Manalle,

    menen Tuonelan tuville,

    maan matojen syötäväksi,

    tuonen toukkain purtavaksi?
"Väkä käkä" virkkoi käki ja lensi pois eikä kukkunutkaan. Tämä
harmitti ukko-Lauria.
Toukokuussa pidettiin rippikoulu ja Niemelän Kaisa meni kouluun.
Sinä pyhänä, kun rippikoulu kuulutettiin, kävi lautamies rovastilta
kysymässä kortteeria tyttärellensä pappilaan. Rovasti puhui ensin
rouvansa kanssa ja lupasi sitten kortteerin pappilan kyökissä.
Lautamies kiitti ja vei seuraavana sunnuntaina pappilan rouvalle
kontillisen tuoreita kaloja. Tyttärensä eväät hän vei myöskin
samalla. Ne rouva käski piian korjata ruokahuoneeseen.
Seuraavana maanantaina kokoontuivat rippikoululapset. Kappalainen,
jonka vuoro oli koulua pitää, kutsui lapset kirkkoon, jossa hän
rukoukset pidettyään luetti jokaisen sisältä ja sen jälkeen
järjesti heidät ja määräsi paikat, missä kohden kunkin tuli istua
kirkonpenkissä. Niemelän Kaisa, koska hän oli kuuluisan miehen tytär
ja selvälukuinen, pääsi ensimmäiseksi, sitten Vähikkälän kompromin,
maanjako-oikeuden lautamiehen, tytär toiseksi, Vertasen kirkonmiehen
tytär kolmanneksi jne. Ne tytöt, jotka eivät osanneet lukea sisältä,
tulivat laiskainkouluun sakastiin koulumestarin opetettavaksi.
Ensimmäisenä päivänä, kun rippikoululapset laskettiin päivälliselle
ja Niemelän Kaisa Vähikkälän ja Vertasen tyttöjen kanssa, jotka
myös olivat kortteeria pappilan kyökissä, tuli kortteeriinsa, niin
tuli pappilan rouva kysymään tytöiltä, kuka oli järjestyksessä
ensimmäinen, kuka toinen ja kolmas. Vähikkälän tytön ilmoitettua,
että Niemelän Kaisa oli ensimmäisenä, sanoi rouva:
-- Niinhän meidän herra rovasti arvelikin, että Niemelän Kaisa se
epäilemättä tulee ensimmäiseksi.
Kaisa punastui kuullessaan rouvan puheen eikä virkkanut mitään.
Kun Kaisa seuraavana lauantaina tuli kotiin, oli kotoväellä
monenlaisia kysymyksiä rippikoulun menosta ja siitä miten lapset