Kalevala katsottuna kaunotieteen kannalta

								

Olkoon vielä kolmantena esimerkkinä Kalevalaisten hurja soutu, koska
Louhen laiva alkoi tulla lähemmäksi:



    Souti seppo Ilmarinen,

    Souti lieto Lemminkäinen,

    Souti kansa kaikenlainen:

    Lyllyivät melat lylyiset,

    Hangat piukki pihlajaiset,

    Vene honkainen vapisi;

    Nenä hyrski hylkehenä,

    Perä koskena kohisi,

    Vesi kiehui kelloloissa,

    Vaahti palloissa pakeni.[47]
Joskus on tämmöisessä kuvaamisessa käytetty ainoasti muutamia rivejä,
mutta ne niin mahtipontisia, että vaikuttavat yhtä paljon kuin koko
kirja. Niin esim. kerrotaan, kuinka Kalevan kansassa oli liikkumassa:



    Tautia tavattomia,

    Nimen tietämättömiä;

    Alta lattiat lahovi,

    Päältä peite märkänevi.[48]
Samoin Kullervo, koska häntä oli käsketty tarpomaan koko voimallansa:



    Ve'en velliksi seoitti,

    Tarpoi nuotan tappuroiksi,

    Kalat liivaksi litsotti.[49]
Toisin paikoin ei kuvaus ole eikä aineen laadun mukaan voikaan olla
näin voimakkaaksi tarkoitettu, vaan tulee sen sijaan hilpeytensä kautta
eläväksi. Semmoisen paikan esim. tapaamme siinä, missä Pohjolan neiti
kutoo, istuen taivaan kaarella:



    Suihki sukkula piossa,

    Käämi käessä kääperöitsi,

    Niiet vaskiset vatisi,

    Hopeinen pirta piukki,

    Neien kangasta kutoissa,

    Hopeista huolittaissa,[50]
Samaa laatua ovat myös tavallisesti matkain kuvaukset, esim.:



    Laski virkkua vitsalla,

    Helähytti helmisvyöllä;

    Virkku juoksi, matka joutui,

    Reki vieri, tie lyheni,

    Jalas koivuinen kolasi,

    Vemmel piukki pihlajainen.[51]
Monesti on mahtivaikutusta vielä pyydetty enentää sillä, että ensin
aletaan hiljemmalta, vaan sitten pannaan yhä suurempaa voimaa
liikkeelle. Sampo-retkellään asetti Wäinämöinen ensiksi vaan tavallisia
ihmislapsia airoille, niistäkin aluksi heikommat, sitten väkevämmät:



    Pani vanhat soutamahan,

    Nuoret päältä katsomahan;

    Vanhat souti, päät vapisi,

    Eipä matka eistykänä.

    Pani neiot soutamahan,

    Sulhot ilman istumahan;

    Neiot souti, sormet notkui,

    Eipä matka eistykänä.

    Pani sulhot soutamahan,

    Neiot ilman istumahan;

    Sulhot souti, airot notkui,

    Eipä matka eistykänä.
Viimein istuihe jumalallinen uros Ilmarinen soutamahan:



    Jopa joutui puinen pursi,

    Pursi juoksi, matka joutui;

    Loitos kuului airoin loiske,

    Kauas hankojen hamina.[52]
Ilmarinenkin, Sampoa takoessansa, ensin vaan käytti tavallisia orjia
palkeen painajina; mutta niiden avulla saadut kalut eivät tyydyttäneet
hänen mieltänsä. Silloin hän vihdoin pani tuulet lietsomahan,
väkipuuskat vääntämähän, niin että



    Tuli tuiski ikkunasta,

    Säkehet ovesta säykkyi,

    Tomu nousi taivahalle,

    Savu pilvihin sakeni.
ja silloin sai hän kalujen kalun, ihmeitten ihmeen kuvaumaan.[53]
Enennystä vähän toisessakin muodossa näemme käytettynä monessa