Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista tavoista 5: Kesäaskareet

								


    katehien kainalosta.

    Ei maito manalle jouda,

    lehmän vilja vierahalle

    eikä puihin puuttumahan,

    metsihin menehtymähän:

    maito koissa tarvitahan,

    ajan kaiken kaivatahan,

    koissa vuottavi emäntä

    katajainen rainta käessä.



    Nousepas nyt viljan eukko,

    viljan haltia havaja

    ennen noidan nousemista,

    katehen kavahtamista!

    Nouse voisen vuoren päälle,

    maitosen mäen nenälle!

    Muuta kaikki ruohot voiksi,

    maidoksi makeat ruuat!

    Kovennuta maidon kuori,

    sakennuta piimän pinta:

    maito rasvaksi rapaise,

    rasva voiksi ruskeaksi,

    pieksä pieninkin pisara

    voi hyväksi hyytymähän,

    ettei tarvitsis emännän

    kauan voita valmistella,

    kinaella kirnun kanssa,

    piestä piimää päiväkaudet.
Kujasten suuhun päästyä pysäytettiin karja ja paimenet kävivät karjan
ympärille. Emäntä kävi kolme kertaa ympäri karjan myötäpäivää,
ripisteli loitsusuoloja karjan päälle ja loitsi:



    Nyyrikki Tapion poika,

    siniviitta viidan poika!

    Tyvin pistä pitkät kuuset,

    latvoin lakkapäät petäjät

    sillaksi likasijoille,

    paikoiksi pahoille maille,

    suosulihin, maasulihin,

    lätäkköihin läikkyvihin!

    Anna käydä käyräsarven,

    haarasorkan sorkutella,

    saapua joka savulle,

    joutua joka kylylle

    viatonna, vilpitönnä,

    virhitönnä, vammatonna,

    ilman suohon sortumatta,

    likahan litistymättä.



    Suvetar valio vaimo,

    Etelätär luonnon eukko!

    Käy nyt syötä syötikkini

    sekä juota juotikkini

    helehistä heinänpäistä,

    kaunihista kastikoista,

    mairehista maaemistä,

    metisistä mättähistä,

    nurmelta mesinukalta,

    maalta marjavartiselta,

    kanervan kukattarilta,

    heinän helpehetteriltä.

    Heitä hienot helmuksesi,

    esiliinasi levitä

    karjalleni katteheksi,

    pienilleni peitteheksi,

    vihoin tuulen tuulematta,

    vihoin saamatta satehen.



    Nouse neitonen norosta,

    hienohelma hettehestä!

    Ota vettä lähtehestä,

    jolla kastat karjoani,

    jotta karja kaunistuisi,

    edistyis emännän vilja,

    ennen käymistä emännän,

    katsomista karjapiian.
Kedolle päästyä nähtiin siellä jo olevan Mäkitalon emännän karjoineen
ja paimenineen. Emäntä kävi karjansa ympäri. Niemelän emäntä käski
pysäyttää karjansa ja sen jälkeen hän kävi karjan ympäri kolme kertaa
ja loitsi:



    Jos lie kurjat paimeneni,

    ylen kainut karjapiiat:

    pajun panen paimeneksi,

    lepän lehmäin katsojaksi,

    pihlajan pitelijäksi,

    tuomen tuojaksi kotihin,

    emännäisen etsimättä,

    muun pereheen murehtimatta.



    Kun ei paju paimentane,

    pihlaja hyvin pitäne,

    leppä lehmiä ajane,

    tuomi ei kotihin tuone,

    niin panen parempiani,

    työnnän luonnon tyttäriä,

    minun viljan viitsijäksi,

    katsojaksi karjan kaiken.