Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista tavoista 5: Kesäaskareet

								

kyntömiehet laittoivat auransa ynnä muut kapineensa reilaan.
Läävästä tultua naiset joko ompelivat tahi muuta korjailivat.
Ukkomiehet korjailivat kalanpyydyksiä ja muita kapineita reilaan.
Näissä toimissa kului päivä murkinoihin. Kun murkinan aika lähestyi,
otti isäntä aitan siemensalvosta ne kolme rukiista leipää, jotka
olivat koko joulupyhät olleet tuvan pöydällä, ja toi ne emännälle,
joka lämpimällä vedellä pesi leivistä lian ja mahdollisesti
joulukyntteleistä tarttuneen talin. Sitten emäntä leikkasi leivät,
joita hän toisten naisten kanssa piippusi suupalan suuruisiksi
möllyiksi (paloiksi) sitä varten varustettuihin vateihin. Emäntä
keitti suurella padalla vastalypsettyä maitoa, jonka hän sitten
kapustalla mätti möllyjen päälle vateihin.
Murkinan aikana kokoontuivat kylän isännät ja emännät lautamiehen
taloon. Kun ruoka oli kannettu pöytään, käskettiin vieraat syömään.
Emännät istahtivat pöydän yläpäähän ja isännät sarvenille; talon
miehet istuivat pöydän alapäässä. Talon isäntä luki juhlallisella
äänellä ruokaluvut ja Perätalon seppä toisten kanssa veisasi:



    Ann maan tääll kasvons kantaa,

    vakons myös lioita;

    meill tarpeet tahtoisit antaa,

    maan, meren siunata.

    Ann askelees tiukkuu rasvast,

    meit ruoki sanallas,

    suo maistam sit ain makiast,

    niin sielu on autuas.



                     (Vvk. 318:6)
Sitten isäntä jakeli juhlallisesti ruokaryyppyjä, ensin naisille ja
sen jälkeen miehille. Syödessä puheltiin sekä hyvistä että huonoista
vuosista. Kun kaikki olivat ravitut, pani jokainen kätensä ristiin ja
Lahtelan isäntä luki:



    Muistakaam sitä aina,

    kuin ruokaa nautitsem

    ett Herra eineen lainaa,

    ja kaikk kuin tarvitsem,

    sull Jesu, kiitos olkoon,

    ja kunnia kaikilt tulkoon,

    kuin runsaast ruokit meit.



                    (Vvk. 345:2)
Ruokasiunauksen perästä veisasi Mäkelän isäntä toisten kanssa:



    Vuos hyvyydelläs kaunist kanss,

    niin kyntö, kylvö kasta maass,

    ja laiho kauniist kasvata,

    meit armiaast jällens iloita.



                     (Vvk. 316:11)
Pöydästä noustua kiittivät kaikki vieraat talon emäntää ja isäntää,
ja toivottaen toisilleen runsasta vuodentuloa erkani kukin kotiinsa.
Touontekoa alkamaan läksivät kotoa kyntäjät ensiksi. Isäntä mittasi
kauroja kapalla aitan salvosta säkkeihin, jotka nostettiin hevosten
selkään. Sitten isäntä istausi siemensäkin päälle hevosen selkään
ja läksi ajamaan eellimmäisenä. Toiset kyntäjät tekivät samaten ja
ottivat atran olkapäillensä hevosten selkään. Kartanolta lähteissä
kohottivat miehet lakkiansa ja sanoivat:



    Lähde Jumala avuksi!
Metsähalmeelle päästyä laskettiin atrat ja siemensäkit hevosten
selästä halmeen veräjälle ja valjastettiin hevoset atrain eteen.