Kalevala katsottuna kaunotieteen kannalta

								

sankari myös kohta, vaikka kyllä vielä nuoruuden heikommin voimin,
ottaa osaa tämän korkean sukuperän vertaisiin töihin, maan
kaunistamiseen ja valmistamiseen ihmis-asunnoille sopivaksi. Nämät
ainoasti sankarin luonnetta ja olentoa kuvaavat tapaukset käyvät tosin
päätapauksen ensimmäisenkin alun edellä; ne näkyvät siis olevan
ulkopuolella noita yhteisiä kuvanpuitteita, joiden pitäisi sulkea
kaikki sivuseikat sisällensä. Mutta ei ole tuommoinen valmistavainen
johdatus toisissakaan kertomarunoelmissa aivan outo. Iliadi ja Odysseia
tosin saattavat meidät kohta in medias res, keskelle niitä oloja,
joissa päätapaus on määrätty liikkuvaksi. Mutta Niebelungenlied'issä
sitä vastaan on myöskin yksi runo Siegfriedin synnystä ja kasvatuksesta
ennen kertomuksen varsinaista alkua. -- Samoin myös ei ole Kalevalan
loppuruno mikään asiaan kuulumaton joutava lisäke, vaikka tosin
päätapauksen päättymisen jälkeinen ja vaikka vasta myöhemmin
syntynyt. Epillinen runotar ei mielellään jyrkästi lopeta lauluansa
loppukohtauksen ratkaisevaan jyrähdykseen; se tahtoo sen jälkeen vielä
kerran kepeämmin »huoahtaa», ja jatkaa sentähden monesti vielä hiukan
varsinaisen lopunkin perästä. Tämmöisenä loppuhuoahduksena on esim.
Iliadissa kuvaus Patroklon komeista hautajaisista. Samoin myös
Wäinämöiseen, hänen suurten sankaritöittensä kautta, kiintynyt
mielihalu ei henno vielä luopua hänestä, vaikka hänen tehtävänsä
oikeastaan jo on lopussa. Se raottaa vielä silmänräpäykseksi vastaisen
ajan esirippua, ja utelee, mikä kohtalo on tuleva osaksi tuolle
mainiolle, niin rakkaaksi käyneelle sankarille.
Yhtä luonnollinen on toistenkin sivutapausten yhteys pää-jakson kanssa.
Taannoin, kun oli puhe Wäinämöisen kosimisesta Pohjolassa, saatettiin
ilmi se side, joka sen liittää Sampo-runoin jälkimmäiseen osaan. Mutta
löytyypä paitsi sitä vielä toinenkin syy tähän kosimiseen, joka jo
sitoo sen kiinteästi itse Sammon syntyrunoon. Kalevalan mahtavinkin,
taitavinkin uros turhaan pyytää Pohjan neittä puolisoksensa; sen kautta
runotar meille tahtoo näyttää, kuinka yleiseen rakastettu, kuinka
suuressa arvossa pidetty ja kuinka vaikea saada tuo neito oli; sen
kautta se tahtoo antaa meille täyden käsityksen, kuinka oli
mahdollista, että tämän neidon lunnaiksi suostuttiin antamaan vaikka
maailman kallein tavara, ainokainen lajiansa. Saman vaikutuksen
enentämiseksi täytyy vielä Lemminkäisenkin tulla kosijain joukon
lisäksi. Eipä ole hänkään, itse kaunis Kaukomieli, joka kaikin
paikoin pani naisten päät pyörälle, kyllin viehättävä, voidakseen ilman
tuota verratonta vastalahjaa saada Louhen kuuluisaa tytärtä omaksensa.
Näin on siis myöskin Lemminkäinen aivan alusta alkain päätapauksen
piiriin kiinnitetty. Hänen toinen Pohjolan-retkensä on taas toinen side
hänen ja Sampo-runojen välillä. Ylempänä on jo esitetty, kuinka
hetken-aikuinen sovinto Pohjolan ja Kalevalan välillä ainoasti oli